Hei taas päiväkirja. Eihän viime merkinnästä ole kulunut kuin vuosi. Kiireeseen ei voi vedota, vaikka paljon onkin tapahtunut ja muut aktiviteetit ovat täyttäneet vapaa-aikaa. Silti aina olisi aikaa kirjoittaa. Annan kuitenkin itselleni anteeksi jatkamalla blogiani. Retkiä kuluneeseen vuoteen on riittänyt runsaasti. Ehkä jopa enemmän, kuin vuonna 2011. Paljon on nähty ja koettu.
Lokakuun 2011 viimeisen sunnuntain hyökkäykset:
Tiirassa oli maininta Taviokuurnista Viikissä, joten sinnähän sitä tuli taas lähdettyä. Päivä oli kirkas ja kuulas. Vaatetta sai olla jo hyvin päällä. Reissu kesti n. viisi tuntia. Kiirettä ei ollut kotiin, koska nähtävää oli paljon. Tuttuja tuli kovasti vastaan ja aika kuluikin hyvin rupatellessa. Lähdin haukkametsän puolelta, sieltä majavakallioille ja sieltä kohti päätornia. Saavuttuani Keinumäen tornille, nainen viittoili kovasti viereiseen pihlajaan. Siellähän ne kuurnat söivät nokat sotkussa siemenet sisältä. Kesyjäkin olivat. Kamera ei ollut reissussa mukana, joten päätin palata seuraavana päivänä kuvaamaan. Tämän jälkeen kiipesin torniin, josta näin pienen metsäkauriin. Vain kerran, n. 2 viikkoa aiemmin olen nähnyt metsäkauriin Viikissä. Joskin edellisellä kerralla niitä juoksi kolmen ryhmä haukkametsän viereisen pellon poikki.
Kun Kuurnat ja metsäkauriit oltiin todennettu, oli aika suunnitella kotiin lähtemistä. Olinhan jo hyvän ajan hengittänytkin kiprakkaa ulkoilmaa. Kävellessäni puupöllöjen ohi pururadalle, näin viereisessä metsikössä miehen ja kaukoputken. Tapoihini kangistuneena lähdin jututtamaan putken haltijaa. Kertoi yläoksistossa lymyilevästä pöllöstä ja kohta jo ihastelinkin Swarowskin läpi pientä uinuvaa untuvapalloa. Päättelimme sen helmipöllöksi. Muut määritykset eivät viisaaseen istuneet. Tunnin verran tarinat tuplaantuivat. Mukava mies, hieno pöllö. Retki oli paras aikoihin. Sää oli loistava, havaintoja oli paljon, tee oli hyvää ja jengi oli leppoisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti