14-18.9.2011

Lähdimme ke. 14.9 kohti savoa, tai Keski-Maata, niin kuin itse sitä kutsun. Hyvä tovi oli kulunut, kun viimeeksi siellä kävimme ilostuttamassa sukulaisia ja ystäviä. Laukut oli pakattu vetoketjujen kestoa uhmaten. Kuvauskalustolle tilaa teki muutama paitojen ympärille aseteltu sukkapari, jotka nostin takaisin kaappiin. Priorisointi ilmenee parhaiten pakkaamisesssa. Jalustat ja muut härpäkkeet saivat kuitenkin jäädä kotiin.

Taitoimme suurimman osan matkastamme pimeällä ja saavuimme perille kellon tapaillessa puolta yötä. Siksi aamu toikin yllätyksen. Maailma oli erivärinen kuin lähtöpisteessämme. Ruskan värit loistivat puissa ja pensaissa. Valitettavasti flunssa piti sisätiloissa suurimman osan päivistämme. Lähdimme perjantaina paikallisen Paloisvuoren maastoon (kiitokset oppaalle ja retkiseuralle), jossa maailma oli hiljainen muuttaneista linnuista. Puiden lehdet olivat suurimmaksi osaksi luovuttaneet ja karanneet keltaisina maan tasalle. Polkuja ympäröi toisenlainen metsä kuin rannikko tarjoaa. Ei parempi tai huonompi, mutta erilainen. Sellainen, joita satukirjojen aukeamat esittävät. Ihmettelimme vihreän sävyjen paljoutta ja yritin niitä kameralla kykyni mukaan tallentaa. Jos kyseisellä paikkakunnalla asuisin, viettäisin todennäköisesti paljon aikaa juurikin tuon korven varjoissa.

Aika meni jälleen kerran aivan liian nopeasti ja vierailumme päättyi sunnuntai-aamusta, jolloin hyppäsimme autoon, suuntana Valkeakoski. Aamuinen aurinko valaisi tien vierustan, jolloin puiden lehtien syksyiset sävyt suorastaan häikäisivät kauneudellaan. Luontovalokuvausta käsittelevä kirjallisuus kertoo aamun ja illan tarjoaman valon olevan parhain. Väittämä on oikein. Se lämmin sävy, joka vallitsi tuossa kauniissa maisemassa sai meidät pysähtymään muutamaan kertaan napsimaan kuvia. Tein itselleni lupauksen. Tulen koko kuvausarsenaalini kanssa samoille paikoille uudestaan. Uskon, että mikä tahansa vuodenaika tarjoaa kuvattavaa. Valkeakoski-Hyvinkää –välikin tarjosi matkansa alkupäässä hienoja maisempia, joita niitäkään ei sovi unohtaa kuvausmatkaa suunnitellessa. Lenssusta huolimatta reissumme oli mitä parahin, niin kuvaamisen kuin karkeloinnin kannalta. Kiitos asiaan vaikuttaneille ihmisille.